Olen musiikin opiskelija klassinen laulu pääaineena. Laulajana joudun pitämään tarkasti huolta omasta instrumentistani eli kehostani. Pienenkin epätasapainon huomaa ja kuulee äänessä. Tärkein elementti laulaessa on hengitys ja sen tasapainoinen toiminta.
Viime vuosi opiskeluissani oli raskas. Lauluäänen kehitys ei tuntunut menevän eteenpäin, hengitys tuntui raskaalta ja lisäksi kärsin jatkuvasta sairastelukierteestä. Sain flunssia toisen perään ja niitä seurasi melkein poikkeuksetta jokin jälkitauti, joita hoidettiin antibiooteilla. Sairastelun vuoksi valmistumiseni konservatoriosta viivästyi. Jumiutunut ja poltteleva hartia oli myös jatkuvana riesana, vaikka yritinkin sitä hoitaa käymällä säännöllisesti hierojalla. Väsymyskin painoi opiskelevaa yhden lapsen äitiä. Säännöllinen liikuntakaan ei tuonut suurta helpotusta.
Olin käynyt osteopaatilla aikaisemmin Lahdessa opiskellessani ja mieleeni muistuikin myönteinen vaikutus hengityksen toimintaan. Jyväskylään muuttaessani hakeuduin hoitoon Osteopatia Klinikalle väsyneenä ja lopullisen kyllästyneenä huonoon vointiini.
Ensimmäisellä käynnillä osteopaatti löysi syyn sairasteluuni selkärangastani. Hän totesi myös rintarangan jumiutuneen ja lonkan lukkiutuneen. Hengitys ei varmasti pääse toimimaan jos rintarangasta ei löydy luontaista joustavuutta. Jo ensimmäisen hoidon jälkeen huomasin valtavan eron lähtötilanteeseen. Kotiin kävellessäni kävely tuntui vaivattomalta. Lonkka oli tosiaan ollut lukossa. Seuraavalla laulutunnilla hengitys pääsi ikään kuin perille asti.
Kävin osteopaattisessa hoidossa kolme kertaa säännöllisesti, jonka jälkeen oloni oli loistava. Hengitys toimi moitteettomasti, olin energinen ja pirteä, eikä kipeistä ja kireistä lihaksista ollut enää muistoakaan. Laulun opiskelussa alkoi tapahtua isoja harppauksia. Otin sen kiinni minkä olin edellisenä vuonna menettänyt. Talven sain opiskella rauhassa ilman ensimmäistäkään flunssaa. Terveenä pysyminen näkyi myös kukkarossa. Lääkäri- ja lääkekulut olivat menneen talven lumia. Huomasin myös vilkastumista aineenvaihdunnassani. Vatsa toimii paremmin, enkä ole enää tarvinnut happosalpaajia, mitä söin ainakin puoli vuotta yhteen menoon.
Nyt kevät puolella olen jatkanut käyntejäni hoidossa harvemmin mutta tasaisesti. Kerran kuukaudessa tai kahdessa pitää tärkeän työvälineeni kunnossa ja huollettuna. Tuntuu hullulta että olen laittanut satoja euroja autoni vuosihuoltoihin, mutta omaan hyvinvointiini en ole juurikaan viitsinyt satsata. Tilanne on nyt muuttunut eikä paluuta entiseen enää ole. Tästä tasapainoisesta ja hyvinvoivasta kehostani en luovu enää mistään hinnasta. Tuntuu muutenkin järkevämmältä keskittyä ennaltaehkäisyyn, eikä jäädä odottamaan oireita.
Anu, 31v. muusikko