Onni onnettomuudessa, putosin alkukesästä 2007 kesämökkini katolta, mutta vain olkapääni kipeytyi. Siinäkään ei todettu luunmurtumaa. Kuitenkin olkapäässäni oli särkyä, eikä sen liikkuvuus ollut entisensä. Kuinka saisin sen taas kuntoon? Tuntemastani syntymäpitäjäni loistavasta kansanparantajasta ei tässä asiassa ollut apua ja matkakin hänen luokseen oli ollut pitkä. Lääkärien suositteleman tähystysleikkauksen ajankohta oli jo sovittu. Epäröin, olisiko vähemmän radikaalia, mutta kuitenkin parantavaa hoitokeinoa olemassa. Tässä vaiheessa menin saamastani suosituksesta 17.12.2007 osteopaatin vastaanotolle. Hänen mielestään kannatti kokeilla osteopaattista käsittelyä ennen leikkausta, jospa operaatiota ei tarvittaisi. Kohta hoitotulokset alkoivat näkyä, olkapääni liikkuvuus melko nopeasti parani ja kivut vähitellen hälvenivät. Kävin osteopaatin vastaanotolla tämän asian johdosta vuonna 2008 luonnollisesti useita kertoja. Jo parisen vuotta olkapääni on ollut niin kunnossa, ettei se muistuta itsestään enää millään tavoin.
Olen saanut osteopaattista hoitoa myös lonkka- ja ristiselkävaivaani. Ongelma on voitu siirtää pois päiväjärjestyksestä. Myös vaimoni ja poikani ovat käyneet osteopaatin vastaanotolla, samoin suosituksestani muutamat ystäväni. Kaikki he ovat tunteneet saaneensa todella apua ja heidän yhteinen kokemuksensa hoitototapahtumasta on ollut erittäin myönteinen. Osteopaattiset hoitokeinot ja -menetelmät ovat niin monimuotoiset, että en edes yritä kuvata niitä. Itse olen kokenut hoidon erittäin miellyttävänä ja rentouttavana. Olen tuntenut, että se vaikuttaa ei vain yhteen vaivaan vaan samalla ihan koko ihmiseen. Toiminnan eleetön ja lämmin ystävällisyys jättää myös hyvän olon. Lopputuleman voisi ilmaista vaikkapa: ” Hei elämä, täältä taas tullaan!”
Pentti, pappi, 75 v.