Olen sairastunut selästäni alle viisikymmentä vuotiaana. Selkääni särki jatkuvasti, kävelin kumarassa,en voinut kuin pikkupätkiä kävellä,seisominen ja istuminen oli lähes mahdotonta. ….eläkkeelle jouduin , lääkärit sanoivat…. Sorry tuommoseks jäät ja pilleri purkki mukaan….vasemman jalan kantapää oli niin kipee että hypin kuin kukko varpaillani toista vuotta…olin alle alle viisikymppinen kun tilanne oli tämä, ..kunnes tyttöni ilmoitti tilanneensa minulle ajan osteopaatille…. Siitä alkoi ..tuttavuuteni tähän hoitomuotoon. …ensin oli erittäin kriittinen, ajattelin …..saahan sitä rahaa syytää vaihteeksi tänne. ….mutta erehdyin . Jo kahden kerran jälkeen kävelin kuin ihmiset ja jatkossa säryt loppuivat ,hiljalleen selkä löyti oikean asennon, istuminenkin alkoi luonnistua paremmin ,. Nyt on yli kymmenen vuotta kulunut …käyn edelleenkin joskus hoidossa, mutta harvoin. Selän kulumathan eikä ahtaumat mihinkään häviä, mutta elämisen laatu on parantunut. …yksi tuttu sanoi mulle kerran , älä mene lähelle lääkäriä, joudut pian töihin, mutta siitä on tuskin pelkoa, olen saavuttanut jo eläkeiän ja nyt kun elän selkäni ehdoilla, pärjäilen suht’ mukavasti, viathan on ja pysyy, mutta kun tietää mitä ei saa tehdä, niin elän lähes normaalia elämää. ….voin kuusivitosena paremmin kuin viisikyppisenä ja kiitos kuuluu osteopatialle. Maksan hoidoista mieluummin ,kun vaihtoehtona särkylääkket ynnä yleinen pahoinvointi.
Marita, 65v. Eläkeläinen